Uudessa arjessa

Töiden ja opiskeluiden alettua on arki muuttanut ihan kokonaan muotoaan. Samat viikonpäivät toki edelleenkin eletään, mutta sisältö päivissä on uutta ja erilaista. Neljänä päivänä viikossa olen töissä ja arkipäivistä perjantai on opiskeluja varten. Tai olisi, jos ei kehittelisi jotain muuta ohjelmaa. Viime perjantain istuin kynsikoulutuksessa mallin hommissa jälleen kerran. Mutta en valita, mukava päivä ja kauniit kynnet oli sen väärti.

Lauantaina sitten vähän petrasin ja aloitin lukemaan opiskeluihin liittyvää kirjallisuutta. Sitä onkin jo ihan kivasti jonossa :) Ensimmäinen tehtäväkin on jo tehtynä. Todella mieleistä ja mielenkiintoista on nämä opiskeluun liittyvät jutut. Odotan jo innolla lokakuun lähiopetuspäivää Hämeenlinnassa.

Työmatkat on edelleen päässyt pyöräillen. Sen verran kauniita syyspäiviä on riittänyt, ettei linja-auto ole ollut mikään vaihtoehto edes toistaiseksi. Kyllä nekin sateiset ja kylmät päivät vielä tulee, jolloin kävely pysäkille on riittämiin. Tänä aamuna sain ihailla pyörämatkalla sumuisia maisemia. Täytyy kyllä sanoa, että jos työmatka ei olisi niin kaunista katsottavaa, niin tuskin nauttisin niin paljon polkemisesta. Nyt matka menee kuin huomaamatta. Eihän sitä matkaa oikeastikaan ole kuin reipas neljä kilometriä. Eli ei paljon mitään :) 

Eilen olin menossa liki koko päivän. Ensin töissä messuilla Avonin messuosastolla ja sitten kyläillen. Oli kyllä kiva päivä messuilla. Avonilta on tullut hankittua kaikkea kivaa ihan itselle käyttöön. Eipä siis ollut ollenkaan hankala viettää päivä messuilla, vaikka en todellakaan ole mikään tyrkky. Päinvastoin. Mutta hyviä tuotteita on ihan kiva edustaa ja olihan päivä kokemuksena taas jotain uutta itselle. Näistä varmaan kirjoittelen ihan oman juttunsa, kunhan saan tuotteita kuvattua. Alkaa olla taas kohta sitä aikaa vuodesta, kun valoisuuden kanssa saa oikeaa hetkeä ja paikkaa kuvata etsiä oikein tosissaan. 

Mitäpä sitä muuta? Ei kai mitään ihmeempiä. Normaalia arkea uudella tavalla. Kotona oleilua silloin kun siihen on aikaa ja aikaa kyllä löytyy edelleen. Blogi on ehkä hieman jäänyt taustalle, kun on mukava viettää aikaa perheen kanssa ja toisaalta taas ne pakolliset kotityöt vie oman aikansa päivästä. Mutta en valita, en todellakaan. Tällaista tavallista arkea töineen, opiskeluineen ja perheen kanssa olen toivonutkin ja sitä nyt saanut ❤️

Elämässä juuri nyt..

On niin paljon uutta ja ihmeellistä, että blogi näköjään edelleen haalaa mukana ihan takavasemmalla. Joka päivä olen päättänyt, että tänään on aikaa kirjoittaa, mutta toisin on käynyt. Joko jokin muu on vienyt mennessään tai olen ollut vain yksinkertaisesti niin väsynyt ettei ole saanut mitään järkevää aikaiseksi kotitöiden ja muun sähläämisen lisäksi. Eiköhän tähän uuteen arkeen ala pikkuhiljaa sopeutua ja aikaa jää paremmin myös blogille.

Ajattelin ensin kirjoittaa tähän uusista jutuista, mutta kirjoitan sittenkin mieluummin ihan ajan kanssa. Huomenna. Tämä on lupaus!! :)

Huikeaa

Voi tämä blogi on jäänyt taka-alalle nyt, kun elämässä tapahtuu mukavia juttuja. Niitä kyllä haluaa jakaa täälläkin, mutta uudet alut vie yleensä huomiota ja voimia sen verran, että jostain on pitänyt antaa myöten. Tällä viikolla olen siis aloittanut työt ja parhaillaan istun junassa matkalla Ouluun Hämeenlinnasta. Tänään alkoi siis opiskelutkin Hämeen ammattikorkeakoulussa. Paljon uusia, mutta niin mukavia juttuja samalle viikolle. Ihanaa!! Suorastaan huikeaa! :)

Oikeastaan mitään muuta ihmeellistä ei olekaan kerrottavana. Itselleni näissäkin on enemmän kuin tarpeeksi, mutta pelkästään hyvällä tavalla. Mukavaa vielä, kun ensimmäiselle työviikolle sattui niin kauniit ilmat, että pääsin pyöräillen töihin. On ollut ihania aamuja ja niin kaunista. Yksi ilta töistä polkiessa oli pakko pysäyttää napata kuva matkan varrelta. Hyvää tasapainoa kaikelle uudelle rauhoittua hetkeksi ihailemaan luonnon kauneutta.

Jospa tässä kaiken alkuun pästyä saa taas aikaa blogille ja niille jutuille, mistä tänne haluan kirjoittaa. Toki minulla on jo kouluun liittyviä tehtäviäkin odottamassa ja paljon, paljon mielenkiintoista luettavaa..

Onnellinen

Mikä ihana helpotuksen tunne! Syksyn suunnitelmat toteutuu niin kuin ne olin ajatellut. Tai oikeastaan toivonut. Enää en ole uskaltanut ajatella minkään asian noin vain toteutuvan haluamallani tavalla, vaan olen niin monta kertaa viimeisten vuosien aikana joutunut miettimään asiat uusiksi ihmissuhteissa, opiskelu- ja työasioissa, jopa oman terveyden suhteen, että varovaiseksi on tullut. Vaikka sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Ehkä niinkin. Minusta vain alkoi tuntua, että niitä sulkeutuvia ovia oli jo enemmän kuin avautuvia, joten tuntui ettei omin avuin ja ideoin enää pääse eteenpäin. Tästä olen kirjoittanut jo aiemmin, kevään työkykyarvioinnista ja siitä kuinka uutta suuntaa täytyy lähteä tavalla tai toisella hakemaan.

Nyt näyttää, että se suunta on löytynyt ja nämä suunnitelmat kantaa toki tätä syksyä kauemmaksikin. Aloitan ensi viikon maanantaina työt Oulun Tyttöjen talolla ja samoin alkaa ensi viikolla perjantaina opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa seksuaalineuvoja- koulutuksessa. Viimein pääsen opiskelemaan jotain sellaista, joka on reilu 20 vuotta kulkenut haaveissa. Ihan selvyyden vuoksi kerron, että työ Tyttöjen talolla on työkokeilua ja opintoja tukevaa harjoittelua. Mutta ihan yhtä lailla olen iloinen ja onnellinen tästä mahdollisuudesta ja siitä, että pääsen osaksi mielenkiintoista työtä ja todella mukavaa työyhteisöä. Tuskin maltan odottaa.. :)

Nyt kun minusta tulee myös opiskelija, niin kai sitä pitää jotain koulujuttujakin ostaa. Kirjoitin varmaan jo Kånkenin repusta. Nyt sille olisi paikkansa, jos vain raaskin ostaa. Ja mitä kaikkea kivaa sitä muuta tarvitsee. Uusi penaali kuulemma vähintään pitää olla. Niitä tyttäreni minulle jo eilen etsi Oulun Ideaparkista, kun kävimme yhdessä pienesti shoppailemassa. Kissan harja ja ruoka oli sitten "yllättäen" melkein ainoat mitä mukaan tarttui :) Näin se menee taas, (karva)lapset etusijalla. Mutta pitäähän sitä jotain koulutarviketta saada, vaikka suurin osa opiskelusta tapahtuukin kotona. Kerran kuussa saa reissata Hämeenlinnaan. Junaliput ensi viikolle on jo varattuna. Ihan pikkuisen jänskättää :)

Minulla tuskin tulee paljon ylimääräistä aikaa viettää Hämeenlinnassa, mutta viime kerrasta kaupungissa on aikaa todella paljon. Joten kaikki vinkit otetaan vastaan :) Ensi perjantaina on jokunen tunti aikaa junaa odotellessa.

Tällä hetkellä siis olen #kiitollinen #onnellinen #toiveikas ❤️

Kun sain tiedon opiskelupaikasta.. :)

Uutta kotiin

Viikonloppu toi tosiaan jotain uutta kotiin, mutta nyt ei puhuta sisustuksesta, vaan uudesta perheenjäsenestä. Meille muutti sunnuntaina vajaa kaksivuotias ragdoll- poika Sisu. Sisu tuli kasvattajansa Annukan tuomana kotiinkuljetuksella :) Kyllä minulla onkin ollut ikävä näitä sinisilmäisiä lötköpötköjä, kun omani aikoinaan maailmalle menetin tavalla, josta en nyt tässä halua enempää kertoa. Siitä surusta ja ikävästä ei ole päässyt yli vuosien saatossa.

Melkoisen ihmetyksen Sisu sai Leossa aikaiseksi ja eilinen meni ihan ihmetellessä ja tutustuessa. Nyt nämä pojat nukkuu kumpi missäkin enkä saanut Sisusta kunnon kuviakaan otettua. Niitä varmaan on kyllä luvassa myöhemmin :) Leon kanssa olen pitänyt "kissakoulua" ennen Sisun meille muuttoa jonkun viikon ajan. Leo on oppinut istumaan ja antamaan tassua. Mitä vain, kunhan saa kissankarkkia :) Kissankarkki on kyllä oikeasti ihan lihaisia makupaloja. Hyvä houkutin ja palkinto.. Mutta tiedän ja tiedät varmaan sinäkin sen tunteen, kun palasta suklaata tai salmiakkia tekisi melkein mitä vaan. Minä ainakin tiedän.

Asiasta toiseen.. Eilen illalla oli aivan ihana ilma käydä lenkillä ja tuolla rannassa kävellessä huomasi miten luonto on jo saanut syksyistä väriä. Noita kauniita värejä ilta- aurinko vielä upeasti korosti. Tällaisia iltoja kun saisi vielä lisää. Tänäänkin on kyllä kaunis, aurinkoinen ilma, mutta ei ihan niin lämmin kuin viikonloppuna. Hyvä ilma kuitenkin pyöräillä illan rientoihin kaupunkiin. Vielä pitää pyöräillä ja nauttia siitä, kun säät sen sallii.