torstai 30. kesäkuuta 2016

Kuinka paljon on liikaa?


Kävimme eilen Ikeassa ilman sen kummempia suunnitteluja ja ostoslistaa. Tai oli listaa, mutta ei mitään sellaista mikä olisi ollut ihan tuikitarpeellista. Mukaan tarttui salaattikulho, paistopihdit, koristetyynynpäällinen ja ne jo kauan haaveilemani Skimmer- kynttilänjalat. Ostin kynttilänjalat pienemmässä koossa ja kotiin tultua aloin miettimään niille paikkaa. Ajatus oli kyllä sijoittaa ne makkariin ja sinne ne myös päätyivät. Siinä vain kynttilänjalkoja sovitellessa muihinkin paikkoihin, tulin miettineeksi että jokohan noita alkaa olla jo liikaa. Voiko niitä olla liikaa?

Näin kesällä tulee harvoin kynttilöitä poltettua, vaikka mikäpä sitä estäisi. Valoisuus ehkä ei vaan niin laita kynttilänvaloa kaipaamaan. Toisin on pimeällä syksyn ja talven yli. Mutta on kyllä mitä poltella, osa on tietysti esimerkiksi tuikkuastioista säilössä kaapeissa ja laatikoissa. Onhan niitä kiva välillä vaihdella ja laittaa eri tavalla esille. Olen ihan tarkoituksella pyrkinyt siihen, ettei esineet kodissa jämähdä paikoilleen, vaan pienellä muutoksella saa ihmeitä aikaan.
Mutta miten muualla, sinun kodissasi? Ovatko kynttilät esillä ympäri vuoden vai kuuluvatko ne mielestäsi pimeämpään aikaan vuodesta?

Kuvissa on meidän kodin kynttiläpaljoutta, aika lailla kaikki esillä olevat. (Ainiin, parveke, lyhdyt..) Minusta tämä ei ole vielä liikaa, mutta tämä niin kuin moni muukin asia, on ihan mielipidekysymys :)






tiistai 28. kesäkuuta 2016

Juhlasta arkeen..


Takana on todella mukava juhannus ja viikonloppu. Juhannusaaton vietimme vanhempieni luona syöden hyvin ja pihalla oleillen. Sattui kyllä kauniit, kesäiset ilmat juhannukseksi. Kiva kun pääsi oikein kunnolla olemaan ulkosalla ja pelaamaan erilaisia pihapelejä. Frisbeegolfia, tikanheittoa, mölkkyä.. Pieni liikunta olikin ihan kohdillaan kaiken sen syömisen päälle. Äidin keittämä juustokeitto on yksi juhannuksen herkuista. Ilman juustokeittoa ei ole eikä tule kunnon keskikesänjuhlaa :)
Juhannuspäivän sateetkaan ei niin haitannut, vaan päivä meni kotona oleillen. Mitään erityisempää ohjelmaa ei ollut suunniteltu. Sunnuntaina jouduin sanomaan heipat vanhimmalle lapsistani taas joksikin aikaa. Poikani palasi takaisin Kainuuseen ja heinäkuun alkupuolella kutsuu armeija. Myös pienimmäinen lähti lomaileen hetkeksi isälleen, joten kahden ollaan jonkun aikaa kotosalla. Nämä on kai niitä aikoja, joista pitäisi nauttia toisen vanhemmista ottaessa vastuun hetkeksi itselleen, mutta ei se ole niin yksinkertaista. Sitä kun on pieni ikävä seurana aina, kun se ainokainen kotona enää asustelevakin on maailmalla.



Kuvat on otettu vanhempieni luona juhannuksena. Ei ole varmaan ollenkaan epäselvää mistä rakkauteni kukkiin tulee :)


Tämä on se viikko, kun viimein pitäisi saada tieto opiskelijavalinnoista. Jännitän tuloksia niin, että tuntuu ettei oikein mihinkään voi kunnolla keskittyä :) Odottavan aika on pitkä. Eikä osaa yhtään ennakoida saako paikkaa vai ei. Mahdollisuudet kun on tasan molempiin suuntiin. Näissä fiiliksissä siis sinnitellään luultavasti perjantaihin saakka.

Tästä postauksesta tulee nyt vähän tällainen sillisalaatti. Mukaan kun on päässyt pari ruokakuvaakin. En yleensä niitä edes kauheasti ota. Tänään lautasella oli kevyttä ja hyvää kesäruokaa. Tai kyllä tuota samaa löytyy lautaselta ympäri vuoden. Ruokavalio on kokenut pienen siistimisen, mutta edelleenkään en ole mitään ehdotonta linjaa ottanut. Enkä mittaa tai punnitse mitään, vaan syön sen minkä tarpeelliseksi koen. Kiva kun salaattiinkin saa kaiken kotimaisena ja kohtuuhintaisena. Ja ne kesän ensimmäiset mansikat ❤️ Tänään viimein sain herkutella niilläkin. Siinä on oikea kesäherkku!!



perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannusta!!

Toivotan kaikille oikein Mukavaa ja Rentoa Juhannusta!
Toivottavasti Suomen kesä näyttää meille parastaan ja hellii lämmöllä ja auringolla. ❤️


keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Hempeää

Makuuhuoneeseen löytyi facebookin kautta ihania, vaaleanpunaisia juttuja. Kyllähän sitä nyt makkarissa voi hempeillä sisustuksessakin, jos vähän muutenkin :) Suurin osa uusista jutuista löysi ainakin alkuun paikkansa minun "työpisteeltä". Luulenpa, että ne siitä ajan kanssa kulkeutuvat kohti olkkaria. Tai jäävät noille sijoilleen. Makkari kaipasikin pikkuisen jotain kovin luonnonläheiseen väritykseensä. Vaaleanpunainen pehmentää tunnelmaa kivasti.

Ja kuten kuvista huomaa, niin minä en ole vielä innostunut siitä huolettoman, ei-pedatun näköisestä sängyn petaamisesta. Jos on vuosikymmeniä petannut siistin vuoteen, niin ei siitä niin vain opi pois. Niin houkuttelen näköisiä kun ne huolettoman "sotkuiset" pedit onkin. Voin vakuuttaa, että meidän makkarin seinän toisella puolella taas tämä huolettomuus on omittu sisustukseen vähän turhankin hyvin :) Neiti ei paljon petaamisesta perusta ja kun minä petaan, niin heitän viltin huolettomaan tyyliin sängylle. Sitten sitä "sotkuisesti" olevaa vilttiä moititaan. Vähintäänkin huvittavaa :)
Kuvista vielä.. Niiden taso saattaa olla tavallistakin kehnompi. Otin kuvia eilen ja minulla oli ihan jäätävä päänsärky. Loppui innostus aika lyhyeen ja loppuilta meni tyystin buranan voimalla.

Vielä ei ole tullut moittivaa kommenttia tyttömäisyydestä makuuhuoneen toiselta asukilta. Ehkä on vain tyytyminen siihen, että minä sisustan. Halusipa tai ei :)





maanantai 20. kesäkuuta 2016

Uusi alku, uusi elämä





Otsikko on kyllä niin loppuun käytetty ja kuin tehty näitä maanantaiaamuja varten, jolloin taas kerran päätetään aloittaa uusi elämä. Laihduttaa kymmenen kiloa, liikkua enemmän, somettaa vähemmän, rentoutua enemmän.. Mitä näitä nyt ikinä onkaan. Ja niin vain minäkin sen tuohon laitoin, ihan uhallanikin :) Sillä muutosta on luvassa.
Ja ennen kuin jatkat lukemista, niin varoituksen sana. Tämä on nyt vähän pintaa syvemmältä kirjoitettu. Paljon jää omia ajatuksia ja tunteita kirjoittamattakin. Jos mieluummin luet kevyempää pohdintaa pikkuisista pöydistä tai hiusten väristä, niin pysähdy tähän.


Aloitin selän kuntoutuksessa kesäkuun alussa ja meidän piti miettiä ihan viralliset tavoitteet kuntoutukselle. Ne todella kirjoitettiin mustaa valkoiselle perjantaina, allekirjoitettiin kaksin kappalein ja kuntoutuksen päätyttyä sekä tavoitteet ja niiden tulokset lähtee erinäisille tahoille. Se on siis jo siltä osin julkista, joten vähän mietittyäni päätin tehdä siitä julkista myös tätä kautta.
Laitoin itselleni kaksi tavoitetta: 1. Liikunnan lisääminen ja nimenomaan sellaisen liikunnan, joka vahvistaa selkää ja auttaa sitä kautta selviämään arkisistakin puuhista ilman kipuilua. Tai ainakin jos vähän vähemmillä tuntemuksilla. 2. Painonhallinta. Ei siis suoraan painonpudotus, vaikka sekin on tavoitteeseen sisällytetty. Pieniä muutoksia, joilla toivottavasti on pitemmän päälle näkyviä tuloksia. Näistä voisin hieman avautua enemmänkin. Palata ajassa taaksepäin ja tulla takaisin tähän pisteeseen.


Olen avannut taustoja jo tässä kirjoituksessa enkä aio nyt toistaa samoja asioita. Ehkä enemmän haluan kirjoittaa muutoksesta ja syistä miksi sitä kannattaa haluta tai olla haluamatta. Kaikki syyt siihen miksi aikoinaan itse lähdin hakemaan muutosta ei suinkaan ollut itsestä lähtöisin. Toki oli niitäkin ja hyviä syitä olikin, mutta yksi suurimmista syistä oli muuttuminen muiden odotusten mukaisesti. Tai muun odotusten mukaisesti. Jos jatkuvasti kokee joutuvansa vertailun kohteeksi ja olevansa se huonompi osapuoli, niin se joko laittaa luovuttamaan kokonaan tai yrittämään parhaansa ollakseen edes vähän "jotain". Minä valitsin jälkimmäisen tien. Eikä se ollut mikään helppo tie kulkea, ainakaan kaikilta osin. En tarkoita tällä sitä, että kaikki treeni ja muutokset itsessä olisi ollut väkisin puurtamisen tulosta. Ei niin, vaan treenistä todella pidin. Se itsensä haastaminen ja ylittäminen oli ja on todella palkitsevaa. Se mitä tuolla kaikella saavutin ei ikinä tullut täyttämään sen toisen osapuolen odotuksia. Siinä ehkä osasyy siihen, etten ikinä osannut ajatella saavutuksiani "juuri minään". Enkä koskaan kokenut ulkoisia muutoksia niin merkityksellisinä, kun toivoin riittäväni ihmisenä. En ulkoisten tekijöiden vuoksi, vaan sen mitä olen kokonaisuudessaan. Merkityksettömyys on todella huono lähtökohta välittää ja huolehtia itsestään. Tämän lisäksi kaikki se, mistä olen jo aiemmin kirjoittanut.
En jaksa enkä oikeastaan halua purkaa enää kaikkia niitä ajatuksia mitä tuolloin vuosia sitten kävi läpi ja mitkä vaikuttivat taatusti osaltaan siihen, että luovutti itsensä kanssa. Turhilta selityksiltähän ne taatusti jonkun mielestä tuntuu. Kun on vaan omaa laiskuuttaan lihonut ja antanut periksi. Valinnut tämän helpomman tien. Minulle on oikeastaan ihan sama, jos joku niin ajattelee. Tiedän itse minkä tien olen kulkenut tullakseni tähän päivään. Tiedän, että olen aina se sama ihminen sisältä, vaikka ulkoisesti muutoksia tapahtuukin. Jos jotain on sisäisestikin tapahtunut, niin olen kasvanut pois ajatuksesta, että minun pitäisi muuttua toisten ajatusten mukaan. Ei ikinä enää. Kaiken pitää lähteä itsestään. Omista tarpeista ja halusta, vain sillä tavoin voi saavuttaa jotain pysyvää. Olipa kyse sitten sisäisestä kasvusta tai ulkoisista muutoksista.
Oikeastaan ei pitäisi kirjoittaa vain ulkoisista muutoksista, tai muuttumisesta. Mitä merkitystä kiloilla oikeastaan on? Ei ne määrittele sinua ihmisenä millään tavoin. Ei ne tee sitä minunkaan kohdalla. On ollut todella vapauttavaa huomata, että sille rakkaalle ihmiselle vierelläni, minä kelpaan syystä että minä olen minä.


Kirjoitin tätä blogia aikoinaan ennen pitempää taukoa hyvin treenipainoitteisesti. Siihen en enää palaa eikä kannata odottaa mitään ihmeempiä myöskään painonpudotuksen suhteen. Ei ennen ja jälkeen- kuvia, ei kilopäivityksiä. Täällä blogissa homma jatkuu entisellään, koska suurilta osin niin jatkuu minun elämä muutenkin. En ole aloittamassa mitään ihmedieettiä, en sokeritonta, maidotonta, viljatonta, suolatonta, mautonta, hajutonta enkä mahdotonta :) Saatan syödä sellaista mitä ei yleensä dieetillä syödä. Ihan siitä syystä, että en ole dieetillä. Haen jotain pysyvää, itselleni sopivaa tapaa voida hyvin ja silti nauttia elämästä. Kuulostaa niin helpolta, kuulostaa juuri siltä että ei oikeastaan haluakaan muuttaa mitään tai tehdä toisin kuin ennen. Mutta kun haluaa ja tekee, pieniä askeleita kerrallaan. Itseään ja kroppaansa kuunnellen ja kunnioittaen.


Nyt minä ajattelin pyöräillä Lidliin, en siihen lähimpään vaan hitusen kauemmaksi, katsomaan löydänkö sieltä ihania palmukuvioituja treenitrikoita :) Niinpä niin, Lidliin. Minä, joka ennen treenasin vain Better Bodiesia päällä. Ei se ole merkistä kiinni, se liikkumisen ilo :)

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Pieni pöytä

Kyllä voi yksi pieni pöytä laittaa isosti pohtimaan. Olohuone /ruokailutilan ikkunan edessä on ollut toinen Poäng tuoleistamme lehtikorin kanssa. Minusta nurkkaus on toisaalta ollut kiva ja sitten toisaalta taas jotenkin keskeneräisen oloinen. Sain idean, että tuolin pariksi voisi laittaa pienen pöydän. Koska en ollut varma miltä pöytä siinä näyttäisi, niin tein tällaisen "varman päälle"- hankinnan. Pieni Ikean Lack pöytä saa nyt olla tuolin parina ja katsotaan tottuuko silmä siihen.

Pöydälle voi laskea kahvimukin tai kirjan käsistään.. Tuo paikka on niin kiva lukunurkka valoisuutensa vuoksi. Itse ainakin tykkään tuossa istuskella. Silloin kun karvainen kaveri ei ole ehtinyt tekemään varausta :)

Mitä mieltä olet? Pöydällä vai ilman? :)

Ilman pöytää..

Ja pöydän kanssa.


perjantai 17. kesäkuuta 2016

Liekeissä

Jotain uutta pitäisi saada.. Mielellään heti. Tuttuja pohdintoja varmaan monella, kun aamuisin peilistä katsoo sama, tuttu naama ja hiukset, joille tarvisi tehdä jotain. Ja mahdollisimman pian, vaikka heti. Siis mikä siinä onkin, kun tuttuun näkyyn kyllästyy, niin muutoksen olisi tultava just silloin. Vaikka olisi ollut aikaisemmin ihan tyytyväinen peilikuvaansa. Näitä elämän ihmeellisyyksiä :)

Varmaan arvaakin, että kyse on hiuksista. Jotain muutosta alkoi kaipaamaan, vaikka oikeastaan olen ollut suht tyytyväinen tähän oman värin kasvattamiseen. Tummempi tyvi vaaleaan latvaan ei ole ollut laisinkaan niin paha. Hieman kuin liukuvärjäys. Paino sanalla hieman :) Oikeastihan se on vain tummempi tyvi.
Olen pitkään jo haaveillut kupariin taittavasta väristä. Ei kirkkaan oranssista eikä räiskyvästä, vaan vaaleahkosta kuparista, vähän mansikkablondin tapaan. Nyt sitten päätin, että kokeillaan. En kuitenkaan halua värjätä hiuksiani hapeteväreillä, niin vaihtoehdoksi jää suoravärit, värivaahdot ja sävyttävät hoitoaineet. Ei mikään ihan helppo yhtälö, kun kyseessä on vielä punapohjainen sävy. Ne kun ei viihdy minun päässäni muutenkaan kovin tiukassa. Mutta taas toisaalta, enpä ole ihan naimisissa tämän värini kanssa, kun yksi pesu riittää viemään vaahtovärin mennessään. Näin ainakin ensimmäisen värjäyksen jälkeen. Kyseessä on Schwarztkopf Igora express moussesävy 8,77.


Eilen kävin Valkean Sokoksessa kyselemässä hyviä neuvoja ja aineita värin pysymiseen. Myyjä pelotteli hapetevärin käytössä niin etten ehkä uskalla kokeillakaan, kun päänahka on jo väreistä oireillut. Uusi värjäys on kuin heittäisi bensaa liekkeihin tai sytytysnestettä palavaan grilliin. Hiilloksen sijaan saatkin juhannuskokon. No joo, mutta ymmärrät varmaan pointtini. Turha kokeilla onneaan, jos kyse on ihan oikeasti allergisesta reaktiosta eikä esimerkiksi vain kuivan päänahan reagoimisesta väriaineisiin. Kukapa näistä tietää? Testikin pitäisi tehdä (kuulemma) lääkärin valvonnan alla. Allerginen reaktio voi pahimmassa tapauksessa olla niin voimakas. Kyllähän tämän periaatteessa tiesin, mutta kun nainen haluaa jotain, niin.. Sitä on saatava, keinolla millä hyvänsä (melkein ainakin). Minun keinoni piristää hiusväriä on nyt tässä. Ja olen ihan liekeissä :) Niin kovasti tykkään olla hehkuvan kuparinen, kuin kesäinen auringonlasku :)





keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Turkansaaren ulkomuseo

Lupasin kirjoittaa oman postauksen Turkansaaren ulkomuseosta, jossa kävin ensimmäisen kerran viime kesänä. Paikka ja miljöö hurmasi minut heti kerrasta ja museossa olisi, tai on, mukava käydä uudelleen taas tänä kesänä. Tyttärelläni oli ilo olla viime kesänä kesätöissä museolla ja siitä tuli itsellekin innostus käydä tutustumassa museoalueeseen. Samalla näin tytärtäni työn tuohussa, keräämässä luonnonkukkia hääkoristelua varten. Miten mukavaa puuhaa kesätyöläiselle. Tai kenelle hyvänsä :)


Itse alue on melkoisen laaja ja katseltavaa on todella paljon. Ihan mahtava katsaus menneisiin aikoihin ja elämään. Historiaa löytyy niin monesta eri näkökulmasta, erilaisista ammateista tai työtehtävistä ihan jokapäiväiseen puuhaan, mitä ennen on kotona tehty. Ja tehdään yhä, työtavat vain on muuttuneet. Pyykkilaudan on korvannut kone ja voin kirnuamisen sijaan valmis paketti tarttuu mukaan kaupan hyllyltä. Paikkoja katsellessa voi kuvitella ihmiset touhuamaan, miettiä mitä kaikkea  vanhoilla rakennuksilla olisikaan kerrottavana. Siinä ovelta kurkistaessa pikkuruiseen piikatytön aittaan, voi kuvitella kuinka lettipäinen piikatyttö on päivän töiden jälkeen painanut päänsä tyynyyn ja hetken ennen nukahtamista kesäyöhön haaveillut naapurin riuskasta renkipojasta :) Ehkä he kohtasivat juhannusyössä..

Minulla on Turkansaaresta muistona melkoinen määrä kuvia. Kaikkea en tässä julkaise. Käykää ihmeessä tutustumassa alueeseen ihan paikan päällä. Kannattaa varata aikaa kierrellä koko alue ja nauttia kauniista ympäristöstä ja entisajan tunnelmasta. Välillä voi piipahtaa vaikka kahvilla museon kahvilassa Ylikärpän talossa. Meille sattui viime kesänä pilvinen päivä ja kuvissa se valitettavasti näkyy.

Turkansaaressa on myös mahdollisuus viettää juhlia ja kesäisin siellä on käytössä kirkko, joka on suosittu vihkikirkko. Häitä voi juhlia vaikkapa navetan ylisille tehdyssä juhlatilassa. En nyt tässä paljasta mitään, mutta käynti kirkossa kieltämättä laittaa kyllä haaveksimaan. Että jos ikinä vielä vihille saakka.. :)



Oulun kaupungin sivuilta löytyy tietoa Turkansaaresta sekä muista Oulun seudun ulkomuseoista. Sieltä voi katsoa itseään kiinnostavia kohteita ja olla joko aidosti turistina Oulussa tai kesäturistina kotikaupungissaan, kuten minäkin. Tietoa löytyy täältä.















Kahvilan antimia



tiistai 14. kesäkuuta 2016

Superia!!

En todellakaan ole mikään kosmetiikkabloggaaja enkä sellaiseksi edes yritä, mutta kun eilen hain postista nämä Rimmelin herkut, niin päätin esitellä ne blogissa. Minusta ei ole kertomaan lakan hienoista ominaisuuksista, siveltimen muotoilusta tai sen sellaisesta, mihin oikeat kosmebloggaajat pureutuvat taidolla ja huikealla tietomäärällä. Minä keskityn yksinkertaisesti ihaniin väreihin :)


Minulla on ollut geelaukset kynsissä taas liki koko talven yli ja niistä luovuttuani, on ollut aika opetella jälleen lakkaamaan kynsiä ihan itse. Olen aina ollut melko laiska lakkaaja, varmaan syystä että lakkaus ei yksinkertaisesti kestä tällaisen tohelon kynsillä juuri päivää kahta pitempään siistinä. Luin jokusesta kosmeblogista hyvää palautetta uudesta Rimmel Super Gel lakasta ja ostin itselleni kokeiluun lakan ja päällyslakan, joka pidentää värilakan kestoa. Ihan rehellisesti sanottuna ei lakan kesto mikään ihmeellinen ollut, mutta ei ollut kyllä ensimmäinen lakkauskaan. Sutasin yo- juhlia edeltävänä iltana (yönä) hätäseen yhden ohuen kerroksen lakkaa ja päällyslakan päälle. Plussaa kyllä peittävyydestä voi antaa, mutta huolellisemmalla lakkauksella kestokin on taatusti parempi. Kun muistaisi sipaista päällyslakalla yli kynnenkärjen, niin sekin auttaa kestoon. Sieltä kärjistähän se lakka aina kuluu ensimmäisenä. Niin minullakin, mutta muuten lakka ei liuskottunut tai lohkeillut levynä pois. Siitä iso plussa!! Ehdottomasti annan tälle lakalle toisen, ja useammankin, mahdollisuuden. Nyt kun on väreissä mistä valita :)

Ja niitä värejä sitten.. Aivan herkkuja, suloisia pinkkejä, kesäisen kirpakoita oranssiin taittavia ja upeita punaisia, joissa sekä viileän sävyisiä että marjaisan punaisia. Alla kuvat kaikista saamistani kymmenestä sävystä. Lakat on saatu instagram- arvonnasta.
Lakkaus näillä tehdään ihan perinteiseen tyyliin: 1 -2 kerrosta värilakkaa ja niiden kuivuttua päällyslakka päälle. Nämä kaupoista saatavat geelilakat ei siis tarvitse mitään uv-lamppu kovetusta, kuten kynsistudioissa tehtävä geelilakkaus. Hintaa lakkapullolla on noin 6,90€.

Niin, jos siitä siveltimen muotoilusta kuitenkin sen verran, että tällaisen noviisilakkaajankin on sillä helppo sutia. Sen verran hyvän tuntuman sillä saa ja lakan helposti levittymään kynnelle tasaisesti. Ainakin unisilla silmillä yön tunteina :) Oletettavasti toimii siis hyvin myös päiväsaikaan pikkuisen vähemmällä kiireellä..

Sävyt:
011 Bare Yourself by Kate
021 New Romantic by Kate
022 Angel Wing
023 Grape Sorbet
024 Red Ginger by Kate
025 Urban Purple
032 Cocktail Passion
033 Happily Evie After
041 Darling Dahlia by Kate
042 Rock n Roll by Kate

Sävyt 011, 021, 022, 023

Sävyt 032, 033, 041

Sävyt 024, 025, 042

Päällyslakka

Omat suosikkini

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Ainolan puisto



Tänään tuli käytyä pitkästä aikaa yhdessä Oulun kauneimmista puistoista eli Ainolan puistossa. Ainolan puisto on vain pienen kävelymatkan päässä keskustasta ja todella näin kesäaikaan käymisen väärti. Sellainen oululaisten olohuone torirannan lisäksi. Ainolaan voi retkeillä koko perheellä, lähteä piknikille kaveriporukalla tai nauttia Kahvila Kiikussa kahvit leivonnaisten kera. Puistossa kävely jo itsessään on pieni elämys. Ottaa vaikka hetki aikaa ihan itselle ja omille ajatuksilleen..
Voit istahtaa puiston penkille kuuntelemaan linnun laulua, katselemaan ihanaa vihreyttä tai sorsien touhuja. Myös kukkasia löytyy, mutta itse pidän erityisesti puiston luonnonmukaisesta ilmeestä. Tätä luonnonmukaisuutta löytyy erityisesti puiston Oulujoen puoleisen laidan poluilta. Ihan jokirantaankin pääsee polkuja pitkin.


On todella kiva katsella kotikaupunkiaan ikään kuin turistin silmin. Löytää kauniita paikkoja, käydä ihan uusissa paikoissa ja katsella tuttuja paikkoja uusin silmin.. Viime kesänä kävin ensimmäisen kerran Turkansaaren ulkomuseossa. Ihana paikka sekin ja tuskin jäi ainoaksi kerraksi viime kesän vierailu. Voisin esitellä museon ihan omassa postauksessa.

Puistoilun jälkeen kävimme jäätelöllä Tähtijätskissä. En ole käynytkään aikaisemmin ja voi hyvä tavaton!! Aivan uskomattoman hyvää, itsetehtyä jäätelöä. Käy ihmeessä herkuttelemassa, jos tulet Ouluun tai asut täällä (päin). Niin hyvää pistaasijäätelöä en ole Suomen rajojen sisäpuolella vielä saanutkaan :) Ja toinen herkullinen pallero jäätelöä oli mangoa.


Sitten kuvia kauniista Ainolan puistosta. Kuvat ei valitettavasti riitä kertomaan puiston koko tunnelmaa kun linnunlaulu, auringon lämpö ja kesäiset tuoksut jää puuttumaan. Ne vain täytyy kokea itse.