Kohti uutta vuotta

Tuntuu aika hurjalta, että tätä vuotta on jäljellä enää pari päivää ja sitten on edessä taas kokonaan uusi vuosi elettäväksi. Mitä se vuosi tuo mukanaan? Voin sanoa, että onneksi ei tiedä. Mitä sitten odotan uudelta vuodelta? En oikein osaa sanoa ja jotain tulevan vuoden odotuksista haluan toistaiseksi pitää ihan itselläni. En odota mitään suurta ja ihmeellistä. Elämä on ihan hyvin mallillaan tällä hetkellä. Tietysti muutosta saisi tulla työ- tai opiskelukuvioihin, mutta ehkä sekin ratkaisu löytyy ajallaan. Siinä on yksi murhe, jonka valitettavasti kantaa mukanaan vuoden vaihteen ylikin, mutta onneksi on niitä hyviä asioita vastapainoksi ja niitä asioita on onneksi paljon.

Mitään lupauksia en aio tehdä uudelle vuodelle. En näitä "kesäksi bikinikuntoon", lopetan karkinsyönnin, herkuttelun tai mitä niitä nyt onkaan. Jos jotain muutosta itseensä ja olemiseensa kaipaa, niin niiden lähtökohta täytyy olla jotain ihan muuta kuin uuden vuoden lupaus. Se lupaus kun tahtoo unohtua ja jäädä lunastamatta yleensä jo kevään korvalla, viimeistään silloin :) Niihin muutoksiin kun tarvitaan paljon enemmän motivaatiota ja tahtoa kuin yhden lupauksen verran. Näin ainakin itseni kohdalla on ja puhun ihan kokemuksesta. En turhista ja tyhjistä lupauksista, niitä kun en oikeastaan ole koskaan tehnytkään, vaan siitä mitä isommat muutokset elämässä vaatii. Jos siis ensi vuosi tuo mukanaan jotain uutta, niin lähtökohdat siihen löytyy jostain ihan muusta, ne löytyy tahdosta ja halusta muuttua. Ja ei, en ole edes pienesti harkinnut paluuta tosissaan fitneksen pariin :) Tuskin kukaan sitä kyllä luulikaan, toivottavasti ei ainakaan. Mistä nämä ajatukset sitten tulivat? Naistenlehden kannestapa hyvinkin. Taas se alkaa, joka lehdessä nämä "laihdu kesäksi" yms. otsikot. Ensimmäinen on jo nähty :)

Vaikka kirjoitin, että en odota tulevalta vuodelta mitään ihmeitä enkä tee lupauksiakaan, niin ei se tarkoita sitä, että en odottaisi jotain. Tai sitä, että en toivoisi mitään. Unelmia ja haaveita pitää aina olla. Ne omalla tavallaan kantaa eteenpäin ja aina on jotain, mitä saa unelmasta todeksi. Kyllä minulla niitä unelmia on, tai en edes tiedä onko ne varsinaisesti unelmia. Suunnitelmia ehkä olisi parempi sana. Kun en koe olevani mikään pää pilvissä kuljeksija :) Ne asiat mistä unelmoi, on sellaisia arkisia, toteutettavissa olevia. Niiden aika voisi hyvinkin olla vuonna 2016.

Sitten tulevasta tähän päivään ja huomiseen. Tänään on edessä kauppareissu ja uuden vuoden jo perinteeksi muodostuneen pitsan värkkien ostaminen. Toki jotain muutakin tarjottavaa pitää huomiselle olla, vaikka uutta vuotta otetaan vastaan ihan pienesti perhepiirissä. Suunnitelmissa olisi käydä torilla katsomassa kaupungin ilotulitus. Viime vuonna se ainakin oli hieno ja väkeä todella paljon liikkeellä. Jopa yllättävän paljon. Tänä vuonna onkin lähdettävä ajoissa liikkeelle, jotta autolle löytää kohtuudella parkkipaikan. Loppuilta meneekin sitten varmaan raketteja katsellen (ja syöden) sekä ihan vain oleillen. Itselleni ostin jo kaksi pakettia tähtisadetikkuja. Yksi perinne, joka on ja pysyy :) Ikään katsomatta ja siitä huolimatta.

Blogin merkeissä palaan kirjoittelemaan ensi vuoden puolelle, joten toivotan kaikille oikein
Iloista ja mukavaa uuden vuoden juhlintaa ja
Onnea Uudelle Vuodelle 2016!!

Joulun tunnelmia

Joulunpyhät alkaa olla ja onkin, jo takana päin. Melkoisesta joulustressistä, ihan turhasta sellaisesta, kehkeytyikin mitä mukavin ja ikimuistoisin joulu. Nyt on vähän haikea mieli, kun kaikki on ohitse joulunvieton osalta, mutta mukavia päiviä ihan varmasti edessäpäin. Uusi vuosi, koululaisten loma, loppiainen.. Ja ei suinkaan vähäisempänä, ihan tavallinen arki.

Koti on meillä vielä jouluisessa tunnelmassa ja saa olla varmaan ihan loppiaiseen saakka. Koristeet yms. laitettiin tuomaan jouluntunnelmaa vasta juuri ennen pyhiä, niin niistä jaksaa vielä nauttia. Tuohan ne kivasti lämpöä ja kodikkuutta sisustukseen, joka aikanaan vaihtuu taas siihen arkisempaan kuosiin. Sitten jo ihan mieluusti, mutta nyt on hyvä näin. Joulukuusen eli sen meidän pulloharjan jouduimme valitettavasti jo eilen purkamaan, kun Leo-kissa äityi sen kanssa aina öiseen aikaan vähän liiaksi touhuamaan. Kerkesipä kaataakin kuusen pari kertaa :) Vähän rauhallisempien yöunien toiveissa kuusi sai sitten lähteä. Yritetään sitten ensi jouluna uudelleen :)

Joulua vietimme omassa kodissa ja kotikodissani, jossa oli myös veljeni perhe viettämässä joulua. Sehän se joulussa parasta onkin, yhdessäoleminen rakkaitten kanssa. Sen kun muistaisi silloin, kun joulua laittaa ja yrittää muistaa ostaa, laittaa, leipoa kaiken muka niin tarpeellisen. Ei ne tavarat, eikä edes ne ruoat ole tärkeintä. Tuo olisi ollut ihan kiva muistaa aatonaattona, kun teimme sellaisen "kivan" kauppakierroksen metsästäen sopivaa kalkkunaa paistettavaksi :) No lopulta kalkkuna löytyi ja kaikki tarpeellinen muutenkin.
Joululahjat oli tänä vuonna mieluisia, kuten aina. Sain mm. Iittalan Taika-astioita ja Kastehelmi-tuikkukuppeja, yllättäen harmaana :) Ja paljon muuta niin mieluisaa ja ajatuksella laitettua <3

Tässä jouluisia kuvia muistona tästä joulusta. Paljon kauniita muistoja jää kuvien ulkopuolelle ja osa kuvaamattakin, kun halusi keskittyä siihen olennaiseen. Läsnäoloon, tunnelmaan ja mukaviin hetkiin.

Joulutervehdys

Niin se aika rientää näin joulun alla, että ei ole ollut oikein aikaa kirjoitellakaan. On tullut laitettua jouluruokia, leivottua, siivottua ja käytyä ostoksilla. Siis sitä samaa mitä monessa muussakin kodissa touhutaan joulun alla. Nyt on ruoat isoimmalta osin valmiina, vain ne mitä ei voi paljon aikaisemmin tehdä, pitää tehdä huomenna aatonaattona. Koti on siivottu ja koristeltu. Kuusi on olkkarissa ja kyllä se tuo mukanaan joulun :)

Jouluruoat meillä menee aika perinteisen mukaan. On laatikot, rosolli, jokuset lisukkeet ja possua sekä kalkkunaa. Äitini teki osan laatikoista, kuten ihan älyttömän hyvää maksalaatikkoa, jota ei voi kaupan valmiiseen edes verrata. Samoin sain valmiina hernetuuvinkia. Liekö tuuvinki tuttu edes oululaisille? Jotain uutta joulun ruokiinkin toki voi ja pitää tehdä. Tänä jouluna se on tekemäni bataattilaatikko. Tein sen satavanhaa lanttulaatikon ohjetta mukaellen. Toivottavasti maistuu tämä uutuus meidän joulupöydässä :)

Joulumielen sai sunnuntaina, kun kävin nuorieni kanssa Oulujoen kirkossa laulamassa kauneimmat joululaulut. Kirkko oli tupaten täynnä ja itsekin seisoin koko tilaisuuden ajan, mutta tunnelma oli sitä mitä pitääkin. Lämmin ja jouluinen. Kauneimmille joululauluille tämä oli 43. vuosi ja aika monessa noista vuosista olen itsekin ehtinyt olla mukana. Perinne jo lapsuudesta tämäkin. 

Oikein kun alkaa ajattelemaan, niin onhan tässä vielä tätä hommaa ja eihän se oikeastaan lopu pyhienkään ajaksi, vaan aikaa saa ainakin keittiössä kulumaan :) Mutta aion myös rauhoittua, nauttia läheisten ja rakkaitten seurasta, hyvästä ruoasta ja joulun tunnelmasta. Lämpimästä glögistä, pipareista, suklaastakin.. Ja ehkäpä saan niitä lemppareitani vihreitä kuulia, joita ei tule muulloin kuin jouluna syötyä. Eikä niitä edes halua muulloin :)

Blogi jäänee nyt joulutauolle, palaan kirjoittelemaan kun aikaa löytyy. 

Haluan toivottaa teille lukijoilleni oikein 

Rauhallista, mukavaa, maukasta ja iloista Joulua!! 

Jouluisia juttuja

Tätä kirjoittaessa meillä tuoksuu ihanasti piparille. Joulupiparit tuli leivottua tänään, samoin kuin kauramuro-pikkuleivätkin. Ihana tuoksu on siis ollut koko päivän ja leipomisen päälle paistoin vielä uunissa kana-kasvisgratiinin ruoaksi. Eilen tein tyttöjen kanssa porkkanalaatikot siinä tekiessä samalla opettaen ja siirtäen perinteitä eteenpäin :) Kyllä se joulu tässä pikkuhiljaa valmistuu.

Joulusiivoukset odottaa vielä tekijäänsä ja koti koristeitaan. Meillä kun on perinteenä koristella koti vasta siivousten jälkeen juuri ennen joulunpyhiä. Kuusikin odottaa vielä laatikossaan vaatehuoneen ylähyllyllä. Tai se, mitä siitä on jäljellä. Karvainen kaverimme on vaatehuoneessa kiipeillessään käynyt myös joulukuusta pöyhimässä. Muutenkin vähän hirvittää tuon kuusen kanssa. Mahtaakohan tuo pysyä pystyssä laisinkaan, jos pallot ja muut koristeet käy ylivoimaisen houkutteleviksi. Meille tulee, tai ainakin yritetään laittaa valkoinen muovikuusi. Tuttavallisemmin pulloharja :)

On ollut ihana, kun ulkona on pakkasta ja vähän lunta maassa. Ihan eri mielellä odottaa joulua, kun ulkona näyttää siltä miltä pitääkin. Toivottavasti vain lumi ja sää pysyy tällaisena. Päivällä oli hitusen valoisampaa, kun aurinko hetken näkyi. Kovin vähäistä se valo kuitenkin on ja hetkellistä. Enkä kyllä taatusti kirjoita tähän vielä, että kohta mennään valoisampaa päin. Ja kevättä. Pyh! Kunnon talvi mielellään ensin, kiitos! :)

#Blogisitarina

Sain haasteen Sanatorio-blogilta kertoa blogini tarinaa. Hieman olen sitä jo avannutkin, mutta kerrotaan nyt uudelleen. 

Aloin kirjoittaa blogia samalla, siis nykyisellä, nimellä jo vuosia sitten. Olisiko ollut 2009 tai 2010, kun blogin aloitin aikoinaan. Tuolloin blogini painottui enemmän treeniin, treenaamiseen ja siihen mitä kaikkea noihin juttuihin liittyi. Toki kirjoitin myös muita asioita jo tuolloin blogiin, mutta vähemmässä määrin. Jokunen henkilökohtaisempi ja melko avoinkin kirjoitus tuli myös kirjoitettua. Varsinkin vuoden 2013 aikoihin ja sen vuoden raskaammista kokemuksista ja elämänmuutoksista. Kilpailuhaaveiden hautaamisesta, kisadieetistä, erosta.. Syksyllä 2013, kun elämä sai ihan uutta suuntaa, tuntui ettei ollut oikein mitään sanottavaa enää blogin kautta, joten lopetin blogin kirjoittamisen. Tai laitoin sen tauolle, joka kesti sitten parisen vuotta. Tuossa ajassa kaikki vanhat kirjoitukset häipyivät jonnekin bittiavaruuteen. Kyllähän se vähän harmittaa, mutta toisaalta joistakin asioista on hyvä päästää irti, vaikka ne olisi vain kirjoitettua tekstiä.

En tiedä kuinka monta kertaa tässä parin vuoden aikana olen bloggerin avannut ja miettinyt, että jos sittenkin.. Tekisin blogipohjan ja aloittaisin alusta tekemättä kuitenkaan mitään. Tänä syksynä tuli sitten aika, jolloin todella tein asialle jotain. Rohkaisin itseni ja kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Päätin käyttää blogille samaa nimeä kuin aikaisemmin. Nimi ei ehkä ole nykyisellään paras mahdollinen ja sitten toisaalta taas on. Sisulla ja sydämellä kuvasi aikoinaan sitä, millä tavoin treenasin ja kuinka tosissaan tein töitä tavoitteideni eteen. Mutta kyllä se kuvaa minua muutenkin, sitä millainen olen ihmisenä. Ainakin sitä, miten olen selvinnyt kaikista vaikeimmistakin asioista ja kuinka sydämellä olen mukana minulle tärkeissä jutuissa. Niinpä tuntui oikealta käyttää blogille vanhaa nimeä, koska sillä on tarinansa. Minun ja tämän blogin tarina ja se tarina on tuttu niille, jotka ovat lukeneet blogia jo ihan alusta saakka. Ja uusille lukijoille, olette enemmän kuin tervetulleita ja toivottavasti tässä tutuiksi tullaan :)

Mitään sen ihmeellisempiä tavoitteita minulla ei blogin suhteen ole, vaikka bloggaajana haluan kehittyä ja kehittää myös blogin sisältöä säilyttäen sen kuitenkin minun näköisenä. Teen tätä, koska tykkään blogin tekemisestä. Kirjoittamisesta, kuvaamisesta ja ajatusten jakamisesta. Niiden asioiden jakamisesta, jotka jollain tapaa koskettaa itseäänkin. Olipa kyse sitten sisustamisesta, kauniista asioista luonnossa tai ihan vain omista ajatuksistani jonkin asian suhteen. On oikeastaan todella vapauttavaa, kun blogi ei ole sidottu johonkin tiettyyn asiaan, vaan saan rönsyillä laidasta laitaan :) Tietysti toivoen, että te lukijat jaksatte kiinnostua ja innostua myös rönsyilystäni. 

Mukaan kertomaan blogin tarinaa haastan seuraavia blogeja:

Belle semaine

Virven kotona
Kootut murut
Nonnula

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Lumoutunut lumesta vol.2

Miten ihana olikaan herätä tänään tuohon lumiseen näkyyn ikkunasta :) Mikä ero onkaan eiliseen, jolloin kaupungilla käydessä kastuin kuin uitettu koira vesisateessa ja vielä illalla elokuviin kiirehtiessä sai liukastella sohjossa jalat märiksi. Elokuvissa tulikin käytyä pitkästä aikaa. Kävimme katsomassa ennakkonäytöksenä Natalie Portmanin elokuvan "Tarina rakkaudesta ja pimeydestä". Elokuva oli omalla tavallaan hyvä, koskettavakin, mutta ei mikään kevyt katsottava.

Mutta takaisin tähän päivään.. :) Kävin pikaiseen asioilla enkä malttanut olla poikkeamatta (jälleen) metsäpolkujen kautta vähän kuvailemassa talviseksi muuttunutta luontoa. Toivottavasti tästä ei nyt tule kellekään ihan talvikuva ähkyä. Luonto vain on niin kaunis ja jos malttaa pysähtyä hetkeksi katsomaan, niin sitä kauneutta on niinkin yksinkertaisissa asioissa kuten siinä, miten lumi asettuu oksien päälle. Vai onko lumen kuvaaminen sinusta ihan turhaa touhua? Kun sitä kuitenkin joka talvi nähdään enemmän tai vähemmän :)

Kadonneet tehtaanpiiput..

Koruharakan karkkikaupassa

Käväisin eilen tyttärien kanssa Zeppeliinin Glitter-myymälässä bloggaajien vip- illassa. Lasi kuohuvaa tervetulotoivotusten kanssa ja koruja ihastelemaan. Glitter on varsinainen karkkikauppa tällaiselle koruharakalle. Kaikki mikä kimaltaa, vai miten se nyt menikään :) Myymälä oli ja on täynnä kimallusta, valikoimassa todella näkyy joulu ja pikkujoulujen aika. Jos olet juhlavaa korua vailla tai haluat ihan pienesti kimaltaa, niin Glitteristä löytyy kyllä pelastus korupulaan.

Itselläni on koruja ehkä jonkun mielestä liikaakin, mutta kun nyt näin ne viimeiset lumihiutale-korvikset telineessään, niin en voinut olla ostamatta. Katselin samantyylisiä korviksia jo viime joulun alla ja kun jäin niitä miettimään, kävi se perinteinen. Olivat loppuneet kaikista Oulun seudun liikkeistä. Joten nyt on hiutaleet ainakin korviin laittaa, jos niitä maahan saakin odottaa.

Mutta tässä tätä kimallusta. Onhan ne ihania, eikö olekin? :)

Ihana valo

Löysin pyöriessäni ihan muissa asioissa valaisin-osastoilla (mm. Oulun Kärkkäisellä) aivan ihanan, ainakin minulle ihan uuden tuttavuuden led-lampuista. Kyseessä on Airam led Antique lamput, joista itse valitsin olohuoneen kattovalaisimeen classic-lampun. Ei uskoisi, että tämä kaunista ja lämmintä valoa antava lamppu on todella led-lamppu, joten siten myös vähän sähköä kuluttava ja pitkäikäinen valinta valaisimeen. Tarkempia teknisiä tietoja voi halutessaan kurkata tästä ja sivuilta näkee myös näiden lamppujen valikoiman. Minun tekniikan tuntemuksellani on noita tietoja ihan turha alkaa selittämään. Minulle riittää se, miltä lamppu näyttää ja miten se valaisee :)

Valo tässä lampussa on todella tunnelmallinen. Ei ehkä mikään paras valinta kohteeseen, jossa tarvitsee voimakkaampaa ja tehokasta valaistusta, mutta todella hyvä valinta vaikka vain yhteen valaisimeen, kun haluaa hieman tunnelmoida. Tai miksei vain kausiluonteisesti esimerkiksi osaksi jouluvalaistusta. Käyttötarkoituksia ja kohteita löytyy takuulla vaikka ja kuinka ja niitä jokainen voi miettiä tarpeidensa mukaan, mutta itse halusin tämän olkkariin ja siihen on syynsä. En oikein pidä normaalien energiansäästö- ja ledlamppujen kylmästä valosta ja olin ihan innoissani löytäessäni tällaisen vaihtoehdon. Eikä vähiten siitä syystä, että lampun lämmin, pehmeä valo toi lapsuudesta mieleen mummulassa vietetyt ajat. <3 Ihana mielikuva.

Kuvissa lampun lämmin väri ei välity ihan oikealla tavalla, mutta eron tavalliseen lamppuun kyllä huomaa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää

On ollut kyllä todella mukava ja rento viikonloppu. Viikonloppu on mennyt juhlien merkeissä. Eilen pienesti juhlistettiin syntymäpäivääni ihan perhepiirissä. Tein tarjolle omaa lemppariani juustokakkua ja tyttäreni oli tehnyt todella hyvää pitsaa. Siihen päälle kun vielä lahjaksi saamani karkit ja skumppa, niin sanotaanko, että on tankkaus kohdillaan :)  Rento päivä, johon kuului yksi ilotulitus, saunomista ja illalla leffan katsomista. Leffa tosin jäi hiukan kesken. Uni mokoma voitti merirosvot :)
Juustokakusta tein tällä kertaa mango-valkosuklaaversion. Ohje on niin helppo ja mahdollisuudet muunteluun ihan omasta mielikuvituksesta kiinni. Aika monenlaista makua olenkin kakusta vuosien varrella tehnyt, mutta mango lienee se suosituin. Seuraavan kerran kakkua voisi tehdä jouluksi, vaikka hieman jouluisempaa versiota. Jospa sitten ehtisi kakkua myös kuvaamaan. Nyt on enää eiliseltä jämät jääkaapissa :)

Tänään päivä on mennyt ja menee ihan kotosalla. Kyllä itsenäisyyspäivä aina herättää ajatuksia ja tavallaan herkistääkin. Onhan molemmat pappani olleet sodassa ja puolustaneet jo silloin itsenäistä Suomea säilyttämään itsenäisyytensä. Ja niin moni muu, jolle voi olla paljosta kiitollinen. <3
Illalla täytyy sitten katsoa tietysti linnanjuhlat. Ihailla ja vähän kauhistellakin naisten iltapukuvalintoja ja ylipäätään katsoa sitä, ketä juhliin on kutsuttu. Unohtamatta myöskään juhlan todellista merkitystä ja arvokkuutta.

Hyvää Itsenäisyyspäivää sinullekin!

Kun koti ei ole enää karvaton

Saanko esitellä? Leo.

Meidän kotikissapoika, tänään 7 kuukautta vanha touho. Jokapaikan höylä. Varamiespalvelu. Varsinainen kiusanhenki ja tuhmelus, mutta niin, niin ihana ja tärkeäksi tullut <3
Leo muutti meille loppukesästä tyttäreni sinnikkään toivomisen ja lievän painostuksenkin tuloksena :) Onhan meillä lemmikkejä ollut ennenkin. Kissoja, koiria, hevosia ja yksi avioerolammas, mutta täällä Oulun kodissa ehti parisen vuotta vierähtää ilman vakituista karvakaveria. Nyt sen on huomannut miten koti on tyhjä (ja siisti) ilman karvaista perheenjäsentä. Taas on kissanleluja siellä täällä, kissanhiekkaa välillä lattialla ja niitä karvoja. Niitä täytyy taas oppia sietämään, jos ei halua menettää mielenrauhaansa ihan kokonaan. Imuri onneksi auttaa tässä karva-asiassa paljon. Tämä on nyt tätä karvavauva-arkea jälleen. Aikaisia herätyksiä aamusta ja leikkihetkiä välillä juuri silloin, kun oikeasti pitäisi tehdä jotakin muuta ja varsinkin juuri silloin :)

Eihän tuo kollinrötkylä kyllä mikään ihan pikkuinen vauva enää ole. Ihan alkaa olla miehen mitoissa ja muutenkin tavoiltaan kollimainen. Ennen kuin kollinelkeet ihan mahdottomaksi ehti äityä, niin eilinen päivä toi melkoisen kolauksen siihen miehisyyteen. Tiedättehän, käynti eläinlääkärillä, untenmaille ja nipsnaps.. :) Siinähän tuo "toipilas" on mennyt kuin mitään ei olisi tehtykään. Ehtinyt jo tekemään niitäkin mihin ei ole lupa. Kuten puremaan maljakossa olevia ruusuja. Aina välillä kyllä käy mielessä, että ihan oikeastiko minä halusin taas karvaisen kaverin, mutta sitten taas.. Ne kenellä näitä karvaisia on, niin tietää miten yksi katse voi sulattaa koko sydämen <3

Meillä EI siis ole lupaa makoilla tai oleilla ruokapöydällä. Ja hän tietää sen :)