sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Minä olen Nainen

Otsikko lienee aika itsestäänselvyys. Kyllä, minä todellakin olen nainen :) Mutta millainen nainen minä olen, siitä voisin ehkä kirjoittaa jonkin rivin.
Minussa, kuten varmaan monessa muussakin ihmisessä ihan sukupuoleen katsomatta, on monta puolta. Kuin useita kerroksia päällekkäin. Pintaa, joka on sitä mitä minä näen peilissä päivittäin ja se mitä sinä näet. Niitä ulkoisia naisen ja naisellisuuden merkkejä minussa, mihin niin monella tavalla voi vaikuttaa. Kaikki ne ihanat, naiselliset jutut, joita käytetään näyttääkseen hitusen paremmalta. Tai no, edes ihmiseltä, joka ei ole juuri kaivautunut luolastaan :) Ihanat, turhat, mutta niin tärkeät jutut. Vaatteet, meikit, hiukset, kynnet... Ja kyllä, minä niin tykkään näistä kaikista, vaikka juuri nyt itseäni vilkaistessa sitä voi olla hitusen vaikea uskoa. Lempparikotilöhöasu päällä, hiukset vähän sinne päin, mutta sentään harjattuna tällekin päivää :)

Mutta niin, minussa on tämä kevyempi puoli naista, joka voi uppoutua katselemaan kaikkea kaunista netistä, lehdistä, telkkarista ja kauppojen hyllyiltä. Ihmetellä uutuuksia, haaveilla ja tehdä loputtoman pitkiä hankintalistoja niitä koskaan toteuttamatta. Ihailla kauniita vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Laukkuja varsinkin, voi niihin ei kyllästy koskaan. Entäs sitten kaikki meikit ja kampaukset? Ihonhoito? Kaikki nämä on osa minua naisena ja minusta niin saa ja pitääkin olla, kunhan tämä kaikki pysyy kohtuudessa ja tasapainossa muun elämisen ja olemisen kanssa. Eikä siitä mitä olet ulospäin tule tärkeämpää kuin siitä mitä olet sisältä. Omalla kohdallani uskon ja toivon näiden asioiden olevan oikeassa järjestyksessä ja kohdillaan. Vaikkakin minulta löytyy jokunen huulikiilto liikaa. Mutta se kertoo minusta vain sen, että pidän huulikiilloista, ei sitä mitä olen ihmisenä. Sieltä pinnan alta.






Minä toivon, että ihmiset katsoisivat myös pintaa syvemmälle ihan jokaisen ihmisen kohdalla. Jos siihen on mahdollisuus. Sitä mikä oikeasti tekee ihmisestä juuri sen ainutlaatuisen. Kirjoitin otsikkoon, että minä olen nainen. Kun katsoo ihmistä ja sitä mitä hän todella on, niin sillä onko kyseessä mies vai nainen ei lienee ole merkitystä. Mutta millainen minä olen naisena, sieltä pinnan alta. Ensisijaisesti minä olen nainen tai vain minä. Aidosti tunteva ja välittävä ihminen. Äiti. Se määrittää minua myös naisena ja äitiys on muovannut minua myös ihmisenä. Opettanut ottamaan toisia huomioon, laittamaan omat tarpeet toiselle sijalle, huolehtimaan, hoivaamaan ja ennen kaikkea rakastamaan. Rakastan ja välitän todella paljon minulle tärkeistä ihmisistä. Vähän vieraammille ihmisille yritän olla ystävällinen ja suvaitsevainen. Minusta ehkä voisi sanoa, että olen kiltti ihminen, mutta on asioita, joita en hyväksy itsessäni enkä muissakaan ihmisissä. Epärehellisyys ja epäoikeudenmukaisuus on esimerkiksi niitä asioita, jotka saa minut välillä todella suutuksiin.
Olen sellainen huolehtija-tyyppi, joskus liiankin kanssa. Murehdin asioita ehkä liikaakin, minussa vain ei ole sellaista huoletonta heittäytyjä-tyyppiä tarpeeksi. Minä suunnittelen, pidän aikatauluista, säännöllisyydestä ja jopa rutiineista. Voisi kai sanoa, että olen (hiukan) tylsä tyyppi :) Minusta varmaan puuttuu vähän särmää, sellaista terävyyttä, jolla parannetaan maailmaa, viedään asioita eteenpäin ja saadaan äänensä kuuluville.
Toisaalta olen kyllä iloinen hassuttelija, huumorintajuinen ja varsinkin osuva tilannekomiikka saa minut ihan repeämään liitoksistaan. Sitten taas olen syvällisesti pohtiva, ajattelija. Mietin kaikkea mahdollista omasta elämästä aina maailman asioihin saakka. Tykkään keskustella ja kirjoittaa, kuten on varmaan jo tullut sanotuksikin. Olen myös vähän sellainen haaveilija, mutta en kuitenkaan mikään taivaanrannanmaalari. Minun haaveeni ja unelmani liittyy aika arkisiinkin asioihin. Tulevaisuuden suunnitelmiin ja elämään yleensä. Toki minä haaveilen myös asioista, joita ei ehkä tule koskaan saamaan tai toteuttamaan. Matkoista maailmalle tai ihan vaikka omasta pihasta parvekkeen sijaan :)

Minussa on niin paljon eri puolia, että se välillä ihmetyttää itseäänkin, saati sitten ihmisiä ympärilläni. Mutta suht hyvin tulen tämän sekalaisen kokonaisuuden kanssa toimeen, ainakin enimmäkseen. Ja oikeastaan on ihan ok olla minä, tällainen naisellinen hömppä, jolla on kuitenkin järki päässä. Sydän ja syli avoinna, hymyä ja kyyneliä :) Jos minä en olisi minä, niin kuka muu minä sitten olisin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti